Isänmaa hyvin esillä Suomi106-juhlassa
Perinteinen Suomen itsenäisyyspäivän juhla Borlängen Domnarvsgårdenilla sujui kodin, uskonnon isänmaan ja merkeissä tunnelmallisesti sadan henkilön läsnäollessa. Vatsa sai myös osansa kun kulttuuriantina tarjottiin myös reseptin mukaista Karjalan paistia.
Sadan henkilön yleisö odotti vain lisähyvää kun sotalapsena Ruotsiin tullut Arto Ahonen aloitti pakinointinsa ajan merkityksestä.
Varsinainen tilaisuus alkoi suomalaisPROn puheenjohtaja Leena Voutilaisen tervehdyssanoilla, jonka jälkeen kunnanneuvos Erik Nises tervehti selvällä suomenkielellä. Nises toi puheessaan esiin suomalaisansiot Ruotsin ja ennenkaikkea Borlängen kasvussa ja hyvinvoinnissa.
Juhlapuheen pitäjän Timo Löppösen, Mockfjärdin kirkkoherran, aiheena oli kaksi kotimaata eli ongelmia ei koskaan ole vaikka ollaan kahden kotimaan kansalaisia, mutta isänmaa on aina Suomessa. Puheen tärkeä sanoma ilmeni myös puheeseen kuuluneista isänmaallisista runoista.
Borlängen näkövammaisyhdistys, Sokkosten, naislauluryhmä, tänä vuonna vankasti alimitoitettuna sairauksien takia, aloitti Evakkolaululla, jonka tunnelma tiivistyi Veteraanin iltahuutoon päättyen unohtumattomaan Finlandiaan. Viime vuoden itsenäisyysjuhlassa kuorossa lauloi 11 heleä-äänistä. Tänä vuonna kenttäsairaalaryhmäksi melkein muodostuneessa lauluryhmässä oli vain neljä laulajaa! Hyvin kuitenkin meni kun homman osaa!
Nuorimmman polven edustajana antoi Ella Ojanperä omalla kirjoittamalla runollaan Sotaveteraani selvän kuvan sinilipun merkityksestä myös tulevillle sukupolville. Ellan runo on tekstin lopussa.
Ilman haitarimusiikkia Suomi-juhla ei tietenkään ole yhtään mitään. Matti Itärannan musiikkiryhmä antoi taitavilla esityksillään selvän kuvan mistä musiikista suomalaiset pitävät. Karjalan pojat -esitys sai yleisön täysin mukaansa Matti ja Mika Itärannan sekä Tiina Erikssonin vauhdittamana. Paremminkin Mr Karaokena tunnettu Börje Neva-Juoni antoi myös vakuuttavan kuvan taidoistaan laulusoolossaan Isänmaa.
Karjalan paistissa olivat ruotsalaisemännät osanneet tulkita Sokkosten antaman reseptin sataprosenttisesti. Paisti suli suussa, jopa santsareillekin riitti ruokaa. Kahvi ja sinivalkoinen täytekakku olivat piste iin päällä.
Ruokapöydän toisena jälkiruokana tarjosi sotalapsena Ruotsiin tullut Arto Ahonen lupsakkaalla pakinoinnilla mietteitään ajan merkityksestä. Lauri Pohjanpään runokokoelman kymmenvuotiaana saanut Arto muisti vielä 75 vuotta sitten esittämiään runoja.
Juhani Hakopuro oli välittömästi valmis vastaanottamaan musiikkikoneellaan tanssijat "liukkaalle lattialle" kolmen tunnin pyörähdykseen. Tosin yleisöä varoitettiin, ettei lattiaa saa jauhota, koska se merkitsee ylimääräistä työtaakkaa siivoojille.
Ylimääräinen ruoka annettiin RIA-stuganiin eli yhteiskunnan laitapuolen asukkaita hoivaavalle vapaaehtoisjärjestölle joulutervehdyksenä.
Teksti: OLAVI STENHOLM
Kuvat: KARI TUOVILA
SOTAVETERAANI (runo: Ella Ojanperä)
Oi vaari, mun oma sotaveteraani.
Vieläkö näet painajaisia sodan laukauksista,
vai löysitkö rauhan mumman lämpimistä halauksista.
Lapsias varten puolustit Suomen maata,
meille hyvän tulevaisuuden halusit vain taata.
Perheemme on tärkein arvo sun,
siksi kai ootkin esikuvani mun.
Joskus näen sut itkemäs iltaisin,
silloin muistelet ystävääsi, joka sodassa kaatui,
kerrot hänen olleen ihminen hyväsydämisin.
Laulat maamme laulun suurella arvokkuudella,
linnanjuhlien Veteraanien iltahuudon kuuntelet kunnioituksen hiljaisuudella.
Ilman sinua ei olis lippumme sinivalkoinen,
taikka äidinkiellemme vaalimisen arvoinen.
Tänään on kuudes joulukuuta,
ylpeydellä kerron olevani osa juuri sinun sukupuuta.
Selvennykseksi sanottakoon, että kirkkoherralla on myös kolmaskin (lopullinen) kotimaa saarnoissa!
